Keihäänheitto ja suomalaiset menestyjät

Keihäänheiton arvokilpailujen finaaleihin osallistuu yleensä 12 keihäänheittäjää. Kilpailijoista karsitaan kolmannen kierroksen jälkeen neljä pois. Tämän jälkeen kahdeksan parasta saa vielä kolme heittokierrosta. Yksinkertaisesti se, joka heittää keihään pisimmälle, on voittaja. Heittäjät ottavat vauhtia heittoonsa vauhdinottoradalla. Radan päässä on maalattu viiva, jota ei saa ylittää.

Keihäänheitto on vanha laji, ja se oli mukana jo antiikin viisiottelussa. Tällöin keihäässä kilpailtiin myös tarkkuudessa sekä kahden käden yhteistuloksessa. Vuonna 1906 keihäänheitto oli mukana virallisesti ensimmäistä kertaa olympialaisissa.

Vuonna 1913 alettiin virallisesti tilastoimaan keihäänheiton maailmanennätyksiä. Ensimmäisen maailmanennätyksen teki ruotsalainen Eric Lemmingin 62,34 metrin heitolla. Vuonna 1919 Jonni Myyrä rikkoi Lemmingin ennätyksen 66,10 metrin heitollaan. Vuonna 1984 itäsaksalainen Uwe Hohn heitti uuden maailmanennätyksen: 104,80 metriä. Tämän seurauksena keihäsmallia jouduttiin muuttamaan.

Vielä 1920- ja1930-luvuilla Suomi pysytteli keihäänheiton kärkisijoilla. Matti Järvinen teki maailman ennätyksen 10 kertaa sekä johti Suomen olympiakisojen voittoon kolme kertaa. Myös naiset alkoivat kilpailla keihäänheitossa 1930-luvulla.

Keihäänheiton historian havinaa

Alun perin noin 400 000 vuotta sitten teroitettua puukeppiä käytettiin metsästysvälineenä sekä aseena. Myöhemmin keihääseen alettiin liittämään kivisiä kärkiä, ja sitä käytettiin myös heittotarkoitukseen. Keihäänheitto oli yksi antiikin olympialaisten urheilulajeista vuonna 708 eaa. ja osana viisiottelua. Tällöin kilpailtiin pelkästään keihään pituusheitossa.

Kreikkalaisten urheiluun tarkoitettu keihäs oli sotakeihästä kevyempi versio. Apuna käytettiin näppinarua, johon pujotettiin sekä etu- että keskisormi. Antiikin aikoina stadionin mitta oli noin 165–210 metriä. Keihäänheiton kilpailut rantautuivat Eurooppaan ja Ruotsiin 1800-luvun puolella.

Keihään viralliset mitat määriteltiin vuonna 1914, ja vuonna 1906 keihäänheitto lueteltiin viralliseksi olympialajiksi. Tällöin keihään heittotapoja oli vielä kahta eri sorttia. Keihästä pidettiin joko keskeltä tai takaapäin kiinni. Usein kilpailtiin sekä paremmalla kädellä heittämisestä sekä kahta kättä käyttäen. 1900-luvulle asti vauhdinottoalue oli 2,5 x 2,5 metriä. Ruotsissa oli kuitenkin käytössä sen jälkeen 10 metrin vauhdin maksimipituus. Vuoden 1908 olympialaisissa ei enää ollut tätä rajoitusta. Heitot mitattiin 1940-luvulle asti suorakulmaisesti, eikä sektorin säteen mukaisesti, kuten nykyään.

Suomen parhaat keihäänheittäjät

Suomella on todella pitkät perinteet keihäänheitossa. Erityisesti Pekingin MM-kilpailut saivat aikaan paljon mainetta ja mammonaa, kun Suomi voitti jälleen mitalin. Suomi on saanut vuosien varrella nauttia paljon menestyksen hetkistä keihäänheiton parissa ja on tunnettu hyvistä keihäänheittäjistään. Kautta aikojen parhaimpiin suomalaisiin keihäänheittäjiin, jotka ovat luoneet nimeä myös maailmalla, lukeutuvat muun muassa: Mikaela Ingberg, Antti Ruuskanen, Hannu Siitonen, Heli Rantanen, Aki Parviainen, Tiina Lillak Jonni Myyrä, Seppo Räty, Tero Pitkämäki ja Matti Järvinen.

Mikaela Ingberg on yksi tunnetuimmista suomalaisista naiskeihäänheittäjistä. Hän teki pitkän uran ja menestyi hyvin kansainvälisesti, vaikka suurin mitali jäikin häneltä saavuttamatta. Mikaela kuitenkin voitti uransa aikana Göteborgin MM-pronssimitalin sekä kaksi EM-pronssia. Ingberg voitti uransa aikana seitsemän Suomen mestaruutta.

Toinen tunnettu naiskeihäänheittäjä Heli Rantanen keräsi myös mainetta taidoillaan, mutta hän jäi usein kuitenkin ilman palkintosijaa. Lopulta nainen kuitenkin voitti olympiakultaa vuonna 1996 Atlantan olympialaisissa, ja Helistä muodostui legenda keihäänheiton historiassa.

Lisää tunnettuja suomalaisia keihäänheittäjiä

Kotimaiden keihäänheittomaailmaa hallitsi 1970-luvun alkupuolella Hannu Siitonen, joka voitti uransa aikana muun muassa Euroopan mestaruuden vuonna 1974 sekä myöhemmin olympiahopeaa. Hänen saavutuksiinsa kuuluu myös Suomen mestaruuden voitto viidesti peräkkäin. Ennätys oli Siitosen hallussaan 13 vuotta.

Toinen nimeä saanut keihäänheittäjä on Aki Parviainen, joka parhaillaan pitää hallussaan Suomen keihäänheiton ennätystä, ja hän myös voitti MM-kultaa Sevillassa vuonna 1999. Muita hänen saavutuksiaan on Edmontonissa voitettu hopeamitali, ja mies voitti Suomen mestaruuden uransa aikana kuusi kertaa.

Antti Ruuskanen voitti vuonna 2014 EM-kultaa Zürichissä. Hänen saavutuksiinsa kuuluvat myös Lontoossa voitettu olympiapronssia ja läheltä piti -tilanne Pekingissä. Ruuskanen lukeutuu Suomen parhaimpiin keihäänheittäjiin. Hänelle povataan kasvavaa uraa vielä tulevaisuudessakin.

Yksi kotimaan legenda keihäänheitossa on myös Seppo Räty. Rätyn lausunnot ovat jääneet elämään, mutta samoin ovat hänen saavutuksensakin. Vuonna 1987 Räty voitti MM-kultaa Roomassa. Mies myös voitti uransa aikana olympiahopeaa, kaksi pronssisijaa sekä MM- ja EM-hopeaa. Lisäksi keihässankari voitti Suomen mestaruuden kahdeksan kertaa.

Keihäänheiton maailmanennätys 100 vuotta

Vuonna 2017 keihäänheiton ikuinen maailmanennätys täytti 100 vuotta. Kyseisen ennätyksen hallussapitäjä on ruotsalaisen, jo edesmennyt, Yngve Häcknerin. Mies syntyi vuonna 1917 ja teki uskomattoman ennätyksensä heittämällä aiemmin käytetyllä kahden käden tekniikalla. Tulos oli huimat 114,28 metriä, josta 52,47 metriä vasemmalla kädellä ja oikealla 61,81 metriä.

Nykyistä miesten maailmanennätystä keihäänheitossa hallussaan pitää tshekkiläinen Jan Zeleznyn. Hänen heittonsa on 98,48 metriä. Keihäsennätyksiä on jäänyt myös aiemmilta ajoilta, jolloin lajin säännöt erosivat nykyisistä säännöksistä.

Keihäänheiton tekniikka

Keihäänheitossa suurin ja merkittävin ero muihin vastaaviin lajeihin on, ettei keihäänheitossa ole ollenkaan heittorinkiä. Pyörähdys- eli ”saippuatyyli”, joka mahdollistaa pitkän heiton, kehitettiin vasta 1950-luvulla. Melbournen olympialaisissa vuonna 1956 kyseinen heittotyyli kuitenkin kiellettiin kokonaan sen vaarallisuuden takia.

Naisten kilpailukeihäs painaa 600 grammaa ja miehillä 800 grammaa. Nuorille on olemassa omat keihäänsä. Vauhdinottorata on pinnoitteeltaan sama kuin kenttien juoksuradan materiaali. Jotta keihäänheitto katsotaan hyväksyttäväksi suoritukseksi, siitä on jäätävä maahan selkeä jälki.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *