Menestyneimmät suomalaiset yleisurheilussa

Suomi on historian saatossa tuottanut suuria, maailmanluokan urheilijoita yleisurheilukentille. Erityisesti keihäänheitto ja kestävyysjuoksu ovat olleet suomalaisten heiniä, mutta yksittäisiä huippunimiä on nähty myös muissakin lajeissa.

Vaikka arvokisamenestys ei olekaan ainoa mittari maiden huippu-urheilun tasosta, on se kuitenkin näkyvimpiä ja vertailukelpoisimpia: Suomi on MM-kisojen kaikkien aikojen mitalitaulukossa sijalla 25 seitsemällä kullalla, kahdeksalla hopealla ja seitsemällä pronssilla. MM-kisahistoria tosin alkaa vuodesta 1983, joten Suomen yleisurheilun kulta-ajat eivät näy kyseisissä tilastoissa lainkaan.

2000-luvulla Suomi on pudonnut auttamatta yleisurheilun eliittimaiden joukosta. Vähäiset resurssit, alati pienenevät harrastajamäärät ja heikko medianäkyvyys ovat kaventaneet myös potentiaalisten tulevaisuuden kansainvälisten yleisurheilutähtien kärkeä Suomessa, eikä tällä hetkellä A-tasolla kilpailevilla suomalaisilla ole asiaa mitalitaisteluihin. On kuitenkin syytä pohtia, onko Suomen taantumuksen sijaan muut maat ottaneet meitä kiinni lajivalmennuksessa? Oli miten oli, suomalaiset yleisurheilijat ovat omalta osaltaan muovanneet lajejaan takavuosina ja tässä artikkelissa esitelläänkin Suomen kaikkien aikojen parhaimpia yleisurheilijoita.

Juoksijat

Suomen ehkä kaikista kuuluisimmat ja menestyneimmät yleisurheilijat ovat pitkän matkan juoksijat Paavo Nurmi ja Lasse Virén. Heille Vaasa2017.fi on kuitenkin pyhittänyt oman artikkelinsa, joten tässä tekstissä näitä kahta urheilusankaria ei sen kummemmin käsitellä. Nurmen ja Virénin lisäksi Ville Ritola ja Hannes Kolehmainen ovat niittäneet Suomelle menestystä juoksuradoilla. Viljo “Ville” Ritola teki Pariisissa 1924 suomalaista olympiahistoriaa voittamalla ennätykselliset kuusi mitalia. Kukaan yleisurheilija ei ole sittemmin onnistunut saamaan yhtä paljon mitaleja samoissa olympialaisissa.

Peräseinäjoella syntyneen Ritolan päämatkat olivat 5 000 ja 10 000 metriä, mutta hän kilpaili kesäolympialaisissa myös 3 000 metrin esteissä, 3 000 metrin joukkuekisassa sekä maastojuoksussa. Ennen Nurmea, Ritolaa ja Viréniä kuitenkin muuan Juho “Hannes” Kolehmainen, Suomen Urheilulehteä lainaten, “juoksi Suomen maailmankartalle” voittamalla kolme olympiakultaa Tukholmassa 1912. Maamme itsenäistymisen jälkeen hän voitti vielä maratonilla kultaa vuoden 1920 kesäkisoissa ja piti hallussaan useammankin pitkän matkan maailmanennätystä hallussaan ennen uransa lopettamista vuonna 1924.

Keihäänheittäjät

Kenttälajeista keihäänheitto on ehdoton kuningas, ainakin jos suomalaiselta urheiluväeltä kysytään. 2010-luvulla menestys on karttanut suomalaisia keihäänheittäjiä, mutta menneiltä vuosilta juuri keihäänheitto on arvokisamitalien määrällä laskettuna Suomen ylivoimaisesti suurin yleisurheilulaji. Suomen keihäänheiton voittokulku alkaa jo vuodesta 1912, jolloin Julius Saaristo voitti miesten molempien käsien keihäänheiton olympiakultaa ja yhden käden hopeaa. Tuossa jo poistuneessa kahden käden heittomuodossa Suomi otti samoissa Tukholman kisoissa kolmoisvoiton, kun Väinö Siikaniemi ja Urho Peltonen nousivat Saariston rinnalle palkintokorokkeelle.

Sittemmin niin olympia-, MM- ja EM-tasolla mitaleita ovat Suomelle kahmineet muun muassa Jonni Myyrä, Kaisa Parviainen, Pauli Nevala, Tapio Korjus, Kimmo Kinnunen, Heli Rantanen ja Tero Pitkämäki. Yksi maamme kuuluisimmista keihästähdistä Seppo Räty voitti urallaan kertaalleen maailmanmestaruuden, mutta tuli eritoten tunnetuksi jurosta olemuksestaan ja räväköistä lausunnoistaan. Yksi Rätyn kuuluisimpia lausahduksia on: “Saksa on paska maa”. Kotiyleisön edessä vuonna 1983 heittänyt Tiina Lillak sai puolestaan kunnian olla historian ensimmäinen naisten keihäänheiton maailmanmestari.

Pituushyppääjät ja kolmiloikkaajat

Jorma Valkama on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa pituushypyn olympiamitalisti. Vain 34-vuotiaana auto-onnettomuudessa menehtynyt Valkama voitti urallaan myös kymmenen pituushypyn Suomen mestaruutta ja on täten lajinsa menestynein urheilija Suomessa. Nuoremman polven pituushyppääjistä Tommi Evilä oli pitkään yksi maamme mitalitoivoista kansallisissa arvokisoissa ja hänen parhaaksi saavutukseksi jäikin vuoden 2005 MM-pronssi. Evilänkin päätettyä kilpauransa pituushyppypiireissä katseet ovat kääntyneet Kristian Bäckiin, joka on nuoresta iästään huolimatta voittanut jo kaksi Suomen mestaruutta 2016 ja 2017.

Naisten puolella SM-mitalitaulukon kärjessä roikkuu jaetulla ykkössijalla Maire Österdahlin kanssa Ringa Ropo, joka voitti kahdeksan SM-titteliä. Hän edelleen pitää hallussaan vuonna 1990 tekemäänsä naisten Suomen ennätystä, joka on 685. Heli Kruger (o.s. Koivula) edusti Suomea useissa arvokisoissa sekä pituushypyssä että kolmiloikassa, joista jälkimmäisessä lajissa hän voitti hopeaa maailmanmestaruuskisoissa 2002. Samana vuonna hänet myös valittiin vuoden naisurheilijaksi. Kymmenen Suomen mestaruuden kolmiloikkaaja Johan Meriluoto valittiin jo Sydneyn yleisurheilujoukkueeseen vuonna 2000, mutta joutui jäämään kisoista pois terveyssyistä.

Voimalajit

Moukarinheitto ja kuulantyöntö ovat yleisurheilulajeista selkeästi fyysisimpiä. Enemmän tekniikkaa vaativan ja mediaseksikkäämmän keihäänheiton on arveltu vieneen, ja vievän yhä, lahjakkaita lupauksia moukarinheitosta ja kuulantyönnöstä. Conny Karlssonin vuoden 1997 EM-kullan ja Arsi Harjun sensaatiomaisen olympiavoiton jälkeen suomalaisia ei olla juurikaan nähty arvokisojen voittotaistoissa. Yhtä suuren loven moukarinheittoon teki lajinsa Suomen ennätyksen haltija Olli-Pekka Karjalainen, joka lopetti uransa vuonna 2013. Karjalaisen parhaaksi meriitiksi jäi vuoden 2006 EM-kulta. Molemmissa lajeissa menestynyt Ville Pörhölä oli taas aikansa urheiluidoleita.

Muut urheilijat

Suomen “ykköslajien” lisäksi sinivalkoista menestystä tulee ajoittain myös yksittäisistä kisoista ja lajeista. Esimerkiksi kilpakävelijä Valentin Kononen laajensi suomalaisen yleisurheiluväen lajiskaalaa kertaheitolla voittamalla MM-kultaa 50 kilometrillä vuonna 1995. Kononen on esikuvana toimimisen lisäksi työskennellyt nuoremman polven kävelijöiden valmentajana. Toistaiseksi ainoa suomalainen pika-aitojen MM-mitalisti on myöhemmin kansanedustajanakin toiminut Arto Bryggare, joka saavutti hopeaa vuonna 1983. Myös Valko-Venäjää urallaan edustanut moniottelija Eduard Hämäläinen taas toi Suomelle kymmenottelun EM- ja MM-hopeaa 90-luvun lopulla.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *